Kukkolan päärakennus

Kukkolan Historiaa
Rakentaminen
Kukkoset perustivat ensimmäisen talonsa Kuhasaloon jo 1600-luvulla. Kukkolan tila on ollut Kukkosten suvulla 1700-luvulta lähtien. Kuhasalosta siirryttiin Iiksenvaarantien varteen, nykyisen 6-tien toiselle puolelle, jossa on jäljellä vielä talon kivijalka ja navetan raunioita. Sieltä haluttiin siirtyä parempien kulkuyhteyksien vuoksi nykyiselle paikalle Vanhan Valtatien varteen. Puolet nykyisen päärakennuksen hirsistä on luultavasti tuotu Iiksenvaarantien varrelta ja toinen puolisko on siirretty Onttolasta, josta Kukkoset ostivat vuonna 1887 Mustosen talon. Kyseinen talo purettiin, siirrettiin ja lopulta koottiin 1889 nykyiselle paikalleen. Samaan aikaan rakennettiin kivinavetta. Rakentamisvaiheessa 1880-luvulla Kukkolan tila kuului Kontiolahden pitäjän Pielisensuun kylään. Postiosoitteeksi oli tapana kirjoittaa Haapajoki, Joensuu ja toisinaan myös Mulo. Pielisensuu irtautui Kontiolahdesta itsenäiseksi kunnaksi 1922. Vuonna 1954 Pielisensuu liitettiin Joensuun kaupunkiin. Kukkolassa on koulutettu toisen maailmansodan aikana osasto Kuismasen kaukopartiomiehiä. Tästä toiminnasta on muistolaatta päärakennuksen seinällä.

Päärakennus on hirsirakenteinen, osin kaksikerroksinen. Kukkolan asuinrakennuksen sivuosat olivat 1900-luvun alussa matalammat. Hirsiseinien ulkovuorauksena olivat päreet, yläkerrassa oli pystylaudoitus. Keskiosan ullakolla harjan alla oli pikkuruinen ikkuna. Vasemmalla sivulla oli tuvan ullakko, jonne kuljettiin portaita pitkin ulkokautta. Navetan ja päärakennuksen välissä oli kaivo, jossa kohosi vuodesta 1911 lähtien tuulimoottorin torni. Tuulimoottori nosti veden navetan ylisille säiliöön, josta vettä sitten saatiin sekä navettaan että asuinrakennukseen.

Yläkerta korotettiin yhtenäiseen linjaansa 1920- ja 1930-lukujen taitteessa. Samalla ulkovuoraus vaihdettiin pystylaudoitukseen ja tuvan yläpuoliseen kamariin rakennettiin sisäportaat. Talli rakennettiin 1926, aitta halkoliitereineen 1931, kuivaamo 1932 ja pihalato 1922. Tupaan muurattiin rakennusvaiheessa uuni, johon mahtui 21 ruisleipää paistumaan kerralla. Se purettiin 1986 ja tilalle pystytettiin vuolukiviuuni. Salin kaakeliuunin rakennusvuodeksi on muisteltu vuotta 1919, jolloin isäntä ja emäntä täyttivät 60 vuotta. 

Kuva: Irma Palve

Maatalous
Antti Kukkosen vanhimmasta veljestä Juhosta piti tulla Kukkolan isäntä, mutta hän kuoli espanjantautiin ja tuberkuloosiin 30-vuotiaana. Antti Kukkonen viljeli tilaa vuosina 1919-1958. Hänen omistukseensa se siirtyi 30.1.1932. Tilalla on ollut työnjohtajia 1910-luvulta lähtien. Pitkäaikaisimpia ovat olleet Tauno Tolvanen 1930-1952 ja tilanhoitaja Tapani Mäkinen 1975-1985.

Kukkolan tilalla on ollut humalaviljelmiä n. 100 vuotta sitten. Siihen aikaan laki velvoitti viljelemään humalaa. Puutarha koostui 1950-luvulla lähinnä hyötykasveista ja joistakin perennoista. Puutarhassa kasvoi kirsikkapensaita, omena- ja luumupuita, viinimarjapensaita, sireenimaja, jasmiinipensas, kevätesikoita, sinivuokkoja, tiikerinliljoja ja kulleroita. Kasvimaalla viljeltiin porkkanoita, lanttuja ja punajuuria. Tilalla oli talvi- ja jatkosotaan saakka 30 lehmää, 4 hevosta, emakoita, lampaita ja kanoja. Vuonna 1952 navetta muutettiin pihatoksi, mutta samana vuonna karjassa todettiin suu- ja sorkkatauti, jolloin kaikki kotieläimet hevosia ja koiraa lukuun ottamatta lopetettiin ja haudattiin 3 metrin syvyyteen. Vuonna 1971 nautakarja lopetettiin ja kivinavetasta tuli emakkosikala. Antti Kukkosen tytär, Katri Kukkonen, osti tilan isältään 8.12.1958. Tilalla oli vuoteen 1971 päätuotantosuuntana karjatalous ja sen jälkeen sikatalous. Sikatalous lopetettiin vuonna 1992.

Antti Kukkonen

Antti Kukkosen hallinnassa tila oli vuosina 1932-1958. Hän toimi kansanedustajana yli 30 vuotta ja opetusministerinä kuudessa eri hallituksessa. 

Katri Kukkonen

Hänen tyttärensä Katri Kukkonen osti tilan vuonna 1958. Hänen tekemänsä testamentin perusteella tila siirtyi Pohjois-Karjalan Maataloussäätiölle vuonna 1991. Suurin osa tilan metsistä siirtyi Joensuun kaupungille vuonna 2007.